Kuolinpesän ositus
Aviopuolisoilla on lähtökohtaisesti avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Osituksessa puretaan tämä puolisoiden välinen yhteys.
Kuolinpesän ositus tehdään perunkirjoituksen jälkeen
Puhekielessä kuolinpesän ositus ja perinnönjako menevät usein sekaisin.
Osituksessa tehdään ero vainajan ja lesken omaisuuksien välille. Eli toisin sanoen osituksen jälkeen on selvää mikä omaisuudesta kuuluu leskelle ja mikä omaisuus jaetaan perintönä perillisille. Ositus tehdään usein perunkirjoituksen yhteydessä.
Tällöin perukirjaan merkitään toiselle puolelle lesken omaisuus ja toiselle puolelle vainajan omaisuus. Ositus tulisi tehdä aina kirjallisesti.
”Kadonnutta jako- ja osituskirjaa voi tiedustella aikaisemmalta puolisolta, puolison sukulaisilta tai suoraan Verohallinnolta. Tiedustelu tulee hoitaa vapaamuotoisella kirjeellä, koska verottajalla ei ole tarjota tähän valmista lomaketta.”
Perinnönjako tehdään perunkirjoituksen toimittamisen (ja omaisuuden osituksen) jälkeen, tai vasta, kun lesken mahdollinen hallintaoikeus pesään päättyy. Perinnönjaossa kuolinpesän varat jaetaan kuolinpesän osakkaiden kesken. Kuolinpesän velat maksetaan aina ennen perinnön jakamista ja näin ollen perintöä jaetaan vain jos velkojen jälkeen jää jaettavaa omaisuutta.
Avioehto voi vaikuttaa ositukseen
Jos vainajalla ja leskellä oli avio-oikeuden poistava avioehtosopimus, ei ositusta tehdä.
”Avio-oikeuden perusteella puolisoilla on oikeus toistensa omaisuuteen. Sillä ei ole väliä, että onko jompi kumpi varakkaampi. Avio-oikeutta voidaan rajoittaa avioehdolla.”
Tällaisessa tapauksessa tehdään omaisuuden erottelu. Omaisuuden erottelussa määritetään mikä omaisuudesta kuuluu leskelle ja vainajalla.
Ositus on pakko tehdä
Ositus on pakko tehdä ennen perinnönjakoa, jos vainajan ja leski olivat avioliitossa ja heidän välillään ei ollut avioehtosopimusta, joka rajoittaa avio-oikeutta.
”Perintöä ei voida jakaa ennen kuin ositus on tehty. Ilman ositusta ei tiedetä, mitä jäämistöön kuuluu.”
Avioliiton päättyessä kuolemaan, vainajaa varakkaampi leski voi vedota tasinkoetuoikeuteen. Tällä tavoin varakkaamman lesken ei tarvitse maksaa tasinkoa vainajan perillisille.
Perinnönjaon toimittaminen
Perinnönjako jää usein toimittamatta jopa useiksi vuosiksi, sillä se ei ole pakollinen, kuten perunkirjoitus on. Perinnönjako voidaan toimittaa myös vasta lesken kuoleman jälkeen.
Perinnönjako on yleensä helpointa tehdä heti perunkirjoituksen jälkeen, koska tällöin perukirja kelpaa perinnön jaon pohjaksi. Jos taas aikaa perunkirjoituksesta kertyy vuosia, voidaan pesän jakamiseksi vaatia ylimääräistä pesänselvitystä.
Perinnönjakoa voi vaatia kuka tahansa pesän osakkaista ja tällöin kuolinpesälle osoitetaan pesänjakaja joko pesän osakkaiden yhteisellä päätöksellä, tai käräjäoikeuden päätöksellä. Pesänjakaja pyrkii saamaan osapuolet sopimaan perinnönjaosta neuvottelemalla, mutta voi myös tarvittaessa tehdä jaon itse.
